8.10.2011

Pakkomielteenä peili

Kävin tänään Vantaalla shoppailemassa ja otin huvikseni laskua kuinka monta kertaa pysähdyin Jumbon kauppakeskuksen peilien eteen. Menin sekaisin laskuissa, mutta voisin arvioida että luku osuisi 20-40 kertaan. Hullua.

Tiedostan tosi usein, että alan katsomaan heijastustani peilistä/ikkunasta/mistä tahansa pinnasta joka heijastaa. Ikkunasta tulee tuijoteltua omaakuvaa myös silloinkin kun puhun jonkun kanssa. Omasta mielestäni tämä tapa on hirveän ärsyttävä, mutten pysty jatkuvasti katsomaan keskustelukumppaniani, ainakaan silmiin. Saatan siis hyvinkin vilkuilla välillä itseäni ikkunasta ja välillä taas keskustelukumppania.

Aamulla katson peiliin meikkaamisen, ja hiustenlaiton ohella noin viisi kertaa turhaan. Katson monta kertaa onko vaatteet jostakin rytyssä, onko naamassa joku meikkivirhe, löytyykö sojottavia hiussuortuvia, näyttääkö kengät ja takki tyhmiltä muiden vaatteiden rinnalla... Ja aina on pakko katsoa vaikkei haluaisikaan.

we heart it

Tänään Jumbossa seikkaillessani tarkistelin enimmäkseen hiuksia, sillä olin päättänyt turvautua tänään johonkin uuteen kikkaan. Mikä ei sitten ihan toiminutkaan, kun unohdin ottaa Vantaalle mukaan tarpeeksi pinnejä ja hiuslakkaa... (Teko)Syynä vilkuilulle siis tämä.

Varsinainen syy kuitenkin varmaan tämä: en ole tarpeeksi itsevarma. Mietin välillä "mitä tuo ihminen ajattelee kun katsoi tavallista pitempää?" tai "miksi tuo ihminen tuijottaa?". Itsevarmuutta yritän kasvatella, mutta aina yritys murenee siihen, että joku tuntematon (ja kyllä, viittaan kouluuni) tulee aukomaan päätä. Kiitos siitä, alkaa lipsua taas pikkuhiljaa samaiseen jamaan kuin viime syksynä.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

SINÄ, joka kysyit sitä fonttia. Se on ihan perus trebuchet  :)

Ei kommentteja: