Päätinpä nyt sit ilmottaa itseni eräälle verkkokurssille josta toivon mukaan on ensi kesänä hyötyä! Ajattelin suorittaa siis hygieniapassin ja toivottavasti tohon kurssille vaan sitten mahtuu...
Äh vitsi muuten et stressaa jo nyt kaikki kesätyöt, kun tällä alueella ei ole oikeastaan melkein mitään. No, opinpahan olemaan ajoissa liikenteessä :D
Oon hirveen kyllästyny ihmisiin jotka luokittelee esim. eri paikkakunnalta tulevat idiooteiksi, säälittäviksi, friikeiksi yms. ilman tutustumista. En tajua, että miten ihmeessä noi ihmiset voi kuvitella, ettei sitä muka huomaa miten jatkuvasti kommentoidaan tai matkitaan joitakin tekemisiä, sanomisia tai jopa naurua. Joo anteeksi vaan mutta olen huomannut, sori rikoin teidän kuplanne juuri.
Mikä helvetti siinä on, että varsinkin pojat sortuu tohon "sorsimiseen" paljon enemmän? En sano, että tytöt olisi täysin viattomia pulusia. En tiedä, onko se vaan se ikä kun juuri on päässyt yläasteelta pois? Kakkosilla ja kolmosilla on ihan yksi ja sama mistä päin maailmaa tulet. Hohhoijaa.
Oon kyllästyny myös siihen, että koko ajan pitäisi muka olla hiljaa ja "varoa" mitä tekee tai sanoo. Kaikista hulluinta tässä on, että noi ihmiset ei tiedä minusta yhtään mitään. Ei piirun vertaakaan. Tosin heidän omasta mielestään he tietävät kaiken kaikista. Niin, kuulopuheiden perusteella joista itseni kohdalla on ehkä yksi kymmenestä totta. Miten kohotat itsetuntoa kun olet jokaisen päivän jälkeen maassa?
Ole hyvä ja tule tutustumaan. Katsotaan sitten kuka nauraa ja kuka ei.
Rakastan syksyjä, miten nää aina meneekin ihan päin persettä. Hakisin niin muualle kouluun jos tarjoutuisi mahdollisuus.
Lokakuu on aina kuukausi joka aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Jotkut viikot lentävät siivillä ja elämä hymyilee, seuraavalla viikolla huomaatkin jonkun rakkaan lähteneen taivaanrannan taakse. Ei tullut lokakuusta parasta syyskuukautta.
Pitäkää itsellenne tärkeät ihmiset ja eläimet lähellä. Mitä vaan voi tapahtua.
Tällä kertaa ei ole kyseessä ihmisen poismeno, mutta rakkaan karvakorvankin menettäminen voi sattua. Sattuu edelleen.
Sivusta olen seurannut erään trolliblogin päivittämistä ja lukijamäärän lisääntymisen kehittymistä. Ihan uskomatonta miten ihmiset haluaakin lukea ihan keksittyjä juttuja vaikka blogin jutuista paistaa niin läpi niiden todellinen luonne.
Mikäs näistä onkaan sitten houkuttelevin vaihtoehto?
Trolliblogi a. - Keksitty henkilö joka vaikuttaa nii iin teiniltä kuin mahdollista, blogissa paljon kirjoitusvirheitä ja huonoja englantisitaatteja. Muutamia kuvia We♥It'istä. Kävijämäärä näyttää kahden viikon jälkeen yli 200kpl. Blogin "kirjoittajan" ikä 12-14v. ikähaarukassa ja joka toinen teksti kertoo alkoholista ja tupakasta kun taas joka toinen teksti kertoo miehistä.
Trolliblogi b. - Keksitty henkilö jonka kirjoituksissa kuitenkin joitakin otteita oikean kirjoittajan elämästä. Kertomusta koulusta, vapaa-ajasta, kavereista ym. muutamilla keksityillä jutuilla höystettynä. Kuvia We♥It -sivustolta. Ikähaarukka napsahtaa 14-16v. pintaan
Trolliblogi c. - Ei ensivilkaisulla arvaisi trolliblogiksi. Pian paljastuu kuitenkin outouksia mm. blogin pitäjästä. Juttu kehittyy koko ajan vain sairaampaan ja sairaampaan suuntaan. Esikuvana käytetty jotakin tuttua henkilöä, jonka elämää vahvasti väritetään. Luvalla tietenkin.
Trollipostauksia on kiva kirjoittaa, mutta vakuutan ettei The clock struck twelve sellaiseen koskaan alistu!
Kävin tänään Vantaalla shoppailemassa ja otin huvikseni laskua kuinka monta kertaa pysähdyin Jumbon kauppakeskuksen peilien eteen. Menin sekaisin laskuissa, mutta voisin arvioida että luku osuisi 20-40 kertaan. Hullua.
Tiedostan tosi usein, että alan katsomaan heijastustani peilistä/ikkunasta/mistä tahansa pinnasta joka heijastaa. Ikkunasta tulee tuijoteltua omaakuvaa myös silloinkin kun puhun jonkun kanssa. Omasta mielestäni tämä tapa on hirveän ärsyttävä, mutten pysty jatkuvasti katsomaan keskustelukumppaniani, ainakaan silmiin. Saatan siis hyvinkin vilkuilla välillä itseäni ikkunasta ja välillä taas keskustelukumppania.
Aamulla katson peiliin meikkaamisen, ja hiustenlaiton ohella noin viisi kertaa turhaan. Katson monta kertaa onko vaatteet jostakin rytyssä, onko naamassa joku meikkivirhe, löytyykö sojottavia hiussuortuvia, näyttääkö kengät ja takki tyhmiltä muiden vaatteiden rinnalla... Ja aina on pakko katsoa vaikkei haluaisikaan.
we heart it
Tänään Jumbossa seikkaillessani tarkistelin enimmäkseen hiuksia, sillä olin päättänyt turvautua tänään johonkin uuteen kikkaan. Mikä ei sitten ihan toiminutkaan, kun unohdin ottaa Vantaalle mukaan tarpeeksi pinnejä ja hiuslakkaa... (Teko)Syynä vilkuilulle siis tämä.
Varsinainen syy kuitenkin varmaan tämä: en ole tarpeeksi itsevarma. Mietin välillä "mitä tuo ihminen ajattelee kun katsoi tavallista pitempää?" tai "miksi tuo ihminen tuijottaa?". Itsevarmuutta yritän kasvatella, mutta aina yritys murenee siihen, että joku tuntematon (ja kyllä, viittaan kouluuni) tulee aukomaan päätä. Kiitos siitä, alkaa lipsua taas pikkuhiljaa samaiseen jamaan kuin viime syksynä.
Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille,
joka on valmis ottamaan niitä vastaan. - Muumipappa
Kakkosjakso alkoi torstaina ja samana päivänä oli tiedossa myös ankara muistutus ruotsin kieleen kohdistuvasta asenneongelmasta. Pakko oli kuitenkin kyseistä kieltä tukeva kurssi heti alkuun, sillä peruskoulun ruotsin taitaminen on hyvin unholassa... No, meillä on kuitenkin tulossa muutama mielenkiintoinen tunti jatkossa, niitä odotellessa! :)
Ykkösjakso meni kunnialla läpi ja pakollinen fysiikka tulee takaisin parempana kuin peruskoulun päättötodistuksen numero! Happy happy joy joy! Odotan mielenkiinnolla muiden kurssien arvosanoja...
Kesäihmisenä on kiva sanoa, että syksyllä pääsee viimein käyttämään ihania neuleita ja kaulahuiveja! Sekä katsomaan vapaat viikonloput leffoja villasukat jalassa omassa sängyssä loikoen. Kaakao tekee näistä hetkistä vielä mukavampia! Suosittelen kokeilemaan, sitä huomaakin yhtäkkiä kuinka raskaita viikot oikeasti ovat.
Yritän ammentaa ensi viikolle jonkun paljon mielenkiintoisemman tekstin jota kirjoitella.
Siihen asti, hyvää viikonloppua sekä lokakuun alkua! Vaikka lokakuu nyt tarkoittaakin, että kohta sataa lunta.
Katsottiin maantiedon tunnilla dokumentti ilmaston lämpemisestä ja tämä herätti paljonkin ajatuksia... Meillä kotona ollaan yritetty pienillä teoilla hillitä omaa panosta ilmaston lämpenemisessä. Turhaa autoilua yritetään parhaan mukaan välttää, kotiin ei raahata turhia muovipusseja ym.. Pieniä juttuja nämä on, mutta kuitenkin vaikuttaa edes hieman.
Dokumentin aikana mulla oli hirveä inspiraatio kirjoittaa siitä, mitä mieltä olen ilmaston lämpenimestä ja mitä tässä asiassa pelkään, mutta valitettavasti ajatukset karkasivat kirkuen päästä. Minusta on kuitenkin huolestuttavaa ja pelottavaa se, miten nopeasti ilmaston lämpeneminen tapahtuu.
On pienestä ilmaston lämpenemisestä ollut hyötyäkin, mutta mitä sitten kun se alkaa karkaamaan käsistä niin kuin nyt. Autoteollisuus hangoittelee vastaan esim. sähköautojen tuotannossa (ajatuksena, että sähköä saisi tuulesta ja vedestä). Onhan sitä markkinoille tullut autoja, jotka sammuttavat itsensä esim. liikennevaloissa seisoessa, mutta onhan se hassua miten halutaan pysyä bensiini- ja dieselmoottorilla varustetuissa autoissa. Bensan hinta sen kuin nousee. No, kohta ei ole kellään varaa autoilla...
Täällä sitä vaan järjestetään kyytiä Fashion by Night -tapahtumaan ja päätetään sivuuttaa kokeisiin lukeminen yhdellä illalla. No, tää on kuitenkin ainut mahdollisuus viettää viikolla aikaa yhden hyvin tärkeän ystävän kanssa, sillä nähdään joko tosi nopeasti viikolla tai sitten ei ollenkaan eri koulujen takia. Otin kuitenkin lukemiseen etumatkaa ja toivotaan, että toi fysiikan kurssi menee läpi! :)
Tää sade alkaa turruttamaan tunteet taas niin, etten tunne mitään muuta kuin kaipausta takaisin lämpimän peiton alle herätessäni aamulla kouluun. Onneksi ei tarvitse lukion tiloista paljon ulos poistua, mitä nyt kipaista äkkiä ruokailuun tai kauppaan ostamaan kaakaota tai suklaata.
Heh, mut Fashion by Nightis lähetään tsekkaa meininkiä!
Aaa mul olis tosi ihana suunnitelma erääseen kuvauskeikkaan, mut tarviisin vaan sen mallin jonka kanssa tää toteuttaa. Okey well tää postaus oli vähän tällänen joopaseipäsjoopas -postaus ja mietin pitkään laitanko :D
Mitä tehdä onnellisemman elämän eteen? Nämä kolme kultaista sääntöä kertovat elämällesi uuden suunnan.
we heart it
Ensimmäinen askel: Hymyile!
Kokeile hymyillä toisille ihmisille, sillä hymyyn vastataan usein hymyllä. Vaikka hymyily ei aina ole helppoa, yritä löytää jotakin hyvää huonoinakin päivinä.
Toinen askel: Syö hyvin!
Hyvä ruoka saa meidät voimaan paremmin! Heitä pois kaikki typerät dietit ja syö kerrankin mitä haluat. On olemassa terveellisiäkin keinoja syödä hyvin.
Kolmas askel: Ystävät!
Ystävät saavat sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi sekä ystävät saavat sinut nauramaan. Ystävät ovat myös valmiita auttamaan elämän kohdellessa huonosti. Vietä aikaa ystäviesi kanssa, huomaat miten kaikki murheet jäävät huomiotta.
Ensimmäinen lukioviikko on siis ohi ja se viikko sitten tuntukin kestävän...
Tuntuu uskomattomalta, että huomenna alkaa syyskuu ja se tuo meille myös ensimmäisen esseen kirjoituksen äidinkielestä sekä myös ensimmäisen "lukiokokeen". Kumpaakaan en erityisemmin sano odottavani kauhulla, mutta jännittää pikkasen että minkälaisia nuo on tehdä.
we♥it
Luin eräältä keskustelupalstalta valitusta siitä, että lukio maksaa paljon ja sen jälkeen Lukiolaisten Liiton sivuilta mm. siitä, että ylioppilastutkinto voisi muuttua maksuttomaksi sekä siitä, että lukiokirjat muuttuisivat maksuttomiksi ja myös siitä, että kys. hanke olisi jäämässä vaan haaveeksi. Itse toivon, että tätä hanketta tuettaisiin ja pystyttäisiin mahdollistamaan vaikka se hassulta tuntuukin. Mielestäni äidinkielen kirjat sekä toisen, rakkaan kotimaisen kielen ruotsin kirjat voitaisiin kustantaa opiskelijoille - onhan ne sentään tärkeitä aineita.
Mutta menee sitä rahaa muuhunkin kuin pelkkiin kirjoihin. Opiskelija kustantaa itse paperitarvikkeet (vihkot/luentolehtiöt, kansiot, koepaperit, kalenterit, kuvistarvikkeet...), laskimen joka maksaa matikasta riippuen, Wanhoihin joissa puvun vuokraus maksaa melkein yhtä paljon kuin sen ostaminen sekä tytöillä tietysti kampaajaan, ylioppilasjuhliin, abiristeilyyn, koulumatkoihin...
Kallista touhua, mutta sen arvoista? Mahtuuhan näihin kolmeen/neljään vuoteen paljon mukaviakin hetkiä joita ei rahalla saa.
Suurimmalla osalla on koulu jo alkanut, mutta itse istun vielä tämän viikon mukavasti kotisohvalla yrittäen keksiä jotakin muuta tekemistä.
Päätin peruskoulun tänä keväänä ja hain yhteishaussa 3 eri lukioon ja pääsinkin pienempään lukioon mihin olisin ensisijaisesti halunnut. En tiedä tuleeko meillä olemaan tiiviimpi porukka tässä lukiossa kuin sadan oppilaan ykkösluokilla. Se selviää aikanaan.
Miksi hain lukioon? Mulla kävi mielessä hakea myös ammattikouluun ja olin ysiluokan syksyllä sitä mieltä, että lähden Espooseen lukemaan itseni media-assistentiksi ammattikoulussa. Otin kuitenkin huolella selvää alasta ja jotenkin tuntu hassulta opiskella alaa jossa jo nyt on työttömyyttä aika paljon. Jätin sitten media-assistentin haaveet kokonaan pois ja otin selvää Helsingin medialukiosta sekä Vaskivuoren lukiosta, mutta jätin hakematta molempiin ja päätin pysyä omilla kotikonnuillani. Mitään kiinnostavaa alaa ei lähikaupungeista ammattikoulun puolelta löytynyt joten päätin ottaa lukion ensisijaiseksi tavoitteekseni ja lähteä sen jälkeen opiskelemaan yliopistoon.
Yliopiston suhteen on tavoitteita tehty, mutta mitään varmaa en vielä ole saanut aikaiseksi.
"Miks lihavat kattoo laihoja aina pahalla silmällä?"
"Miks äiti ei anna mun värjätä hiuksia tummiks?"
"Miks mulla ei voi olla isoja tissejä täs kropassa."
"Tää naama on jotain niin järkyttävää."
Siinäpä niitä lauseita mihin törmään nykyään joka viikko. Kaikki ympärillä puhuvat pelkästään siitä, mikä heidän kropassaan on vikana tai arvostelevat toisten ulkonäköä. Nykyisin nuorten naisten kauneusihanne käsittää pitkän, hoikan kropan jossa on suuret tissit. Omaa naamaa verrataan kaverin naamaan ja hiukset on niin kamalan littanat verrattuna jokaiseen muuhun.
Kyllä, vihaan itsessänikin joitain piirteitä ja on päiviä jolloin ei kehtaa ulos mennä. Kivoja päiviä on onneksi enemmän kun voi todeta mielessään: tänään näytän ihan mukiinmenevältä. Niitä päiviä kun hiukset on hyvin. Niitä päiviä kun finnejä ei naamassa ole. Niitä päiviä kun yleensä istuu kotona tekemättä mitään.
Itse pidän kauniina urheilullista kroppaa joka on normaalipainossa. Naisen ei tarvitse mielestäni olla huippumallin mitoissa. Tissit tulee olla kroppaan sopivat. Jokainen on omalla tavallaan kaunis, harvoin tulee rumaan ihmiseen törmättyä.
Seuraavan kerran kun katot peiliin kiinnitä huomiota niihin piirteisiin joita pidät kauniina itsessäsi. Olkoon silmät, suu, nenä tai hiukset. Kuhan kiinnität huomiota.
